Pakkasvarsa on nähnyt päivänvalon!

Hyytävän kylmänä sunnuntai-iltana syntyi hevosperheeseemme uusi jäsen, suomenhevospaintvarsa "Frozen Reflection". Olin ottanut emän talliin yöiksi jo pari päivää aikaisemmin, mutta ilmeisesti rouva halusi että tallissa on puhdasta, koska varsoi vasta, kun olin saanut molemmat tallin karsinoista puhdistettua kestopehkusta ja vaihdettua lampaillekin uudet oljet. Illalla tarkistin kameran yhdeksän aikaan ja tamma söi rauhallisesti heiniä ja päätin mennä saunaan. Saunan jälkeen tulin uudestaan kameralle tarkistamaan tilanteen ennen nukkumaanmenoa, niin kuvassa näkyi pikkuinen hevosenalku, joka kovasti jo yritti nousta jaloilleen! Ei muuta kuin saunaiholle vain tallikamppeet päälle ja autoa lämmittämään. Pakkasta oli noin -23 astetta, joten ei voinut ihan sillä sekunnilla lähteä ajamaan.

Tyttö sai päällensä heti lampaiden villapaitoja, joita olen käyttänyt jos olen joutunut kerimään lampaan keskitalvella. Hyvin suhtautui äitikin vaatetettuun lapseensa. Sitten alkoi tallin tilkitseminen, koska kaikki ilmaluukut ja ovet hohkasivat kylmää. Loimet ja matot vaan naulojen avulla ovien ja ikkuinoiden peitoksi ja kanoilta patteri lainaan, niin johan alkoi lämpö pysymään tallin puolella! Onneksi tallissa on muutama syksyinen pässikaritsa lisälämpöä tuomassa.

Päivisin tyttö jo tarkenee hyvin ilman villapaitaa. Suloinen silkkiturkki!

Mäkitalon Tila siirtyy blogiaikaan

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vai miten se menee, mutta sitä täytyy maatilankin uudistua, jos aikoo pysyä menossa mukana. Siirtelen asioita tänne pikkuhiljaa nettisivu.org -sivustolta, tämän muun toiminnan ohessa. Nopea päivitys lampolan  puolelta; karitsoinnit alkaa noin kuukauden kuluttua ja mammat ovat jo melkoisen pyöreässä kunnossa. Lampola ratkeilee liitoksissaan, tilaa saadaan onneksi juuri sopivasti ennen h-hetken alkua, kun ryhmä nuoria siitosuuhia, toivottavasti kaikki Helmeristä tiinehtyneitä, muuttavat uuteen kotiinsa. Sovitaan sitten paremmin kaikki katon alle asumaan.

Hevoset tosiaan saivat oman palatsinsa juuri ajoissa joulun alla pänsä päälle, siinä vielä on hiukan hiomista ja viilaamista että saadaan se hyväksi. Meidän mustavalkoinen amerikanvahvistus päätti tehdä meille oikein uuden vuoden yllätyksen, joulunalla aloin ihmettelemään jatkuvasti kasvavaa mahanympärystää ja eipä tarvinnut ihmetellä kauaa, kun kurkkasi kunnolla mahan alle! Utareet siellä kasvaa ja paisuu joka päivä enemmän ja enemmän, joten ihana talviyllätys on tulossa ihan näinä päivinä. Paljon myöhemmälle ei ajanlaskua voi taaksepäin laskea, koska syyllinen menetti miehuutensa päivälleen 11 kk sitten! Sen verran paljon pakkasta tuolla ulkona tällähetkellä on, että piti tehdä tilaa mammalle olla yöt sisällä kameran edessä. Kamera meillä on kyllä pihatollekin, mutta empä tiedä miten pikkuinen mahtais selvitä jos päättäisi pihalle pakkaseen syntyä! Siksi valvommekin nyt kahdessa paikassa silmät tarkkana!

 

 

Toinen uusi käänne lampolan arjessa koettiin kaksi viikkoa sitten, kun tilallemme muutti valkoinen karvakaksikko Kaakkois-Suomesta! Maremmano-abruzzese -laumanvartijakoirasisarukset Lusifer ja Klarissa saapuivat turvaamaan eläintemme elämää sekä sulostuttamaan arkiaskareitamme iloisilla touhuillaan! Pennut ovat kotiutuneet loistavasti ja tutustuminen työkavereiden eli lampaiden kanssa on aloitettu varovasti aidan takaa ja hiukan jo aidan toiseltakin puolelta. Vanhat mammat hieman epäilevät näiden koirien fokusta lampolassa, he kun tottuivat syksyllä paimenkoira Pöystiin, joka kävi heitä liikuttelemassa muutamaan otteeseen. Nyttemmin muorit ovat jo todenneet, että näitä koiria ei kiinnosta lampaiden liikuttelu vaan yhdessä hengailu!

 

 

Lisää tarinoita taas seuraavalla mainostauolla! Josko tämä pakkanen jo vähän lauhtuis niin olisi pikkuhevosen pikkusen mukavampi saapua maailmaan!